20. joulukuuta 2012

Ruis-puolukkaleipä


Mmmm, oih, ahhh... Tällaisia ääniä näppäimistön tältä puolen kuuluu jo pelkän tuoksun ansiosta. Liinan alla keittiön sivupöydällä pötköttelee kolme ihanaista, lämmintä tuoksun levittäjää: puolukkaleipiä! Isosisko tutustutti minut tähän "terveysleipään" jokunen vuosi sitten. Ajan kuluessa tämä mainio leipäresepti ehti jo painua unholaan ja kullankallis reseptilappunenkin mennä hukkaan.

Onneksi siskolla oli resepti hyvässä tallessa ja leipä pääsi taas määrittelemättömäksi ajaksi kestosuosikin maineeseen. Joulupöytäänkin tämä sopii mainiosti.  Voita ja ehkä juustosiivu, tuoreena tai pakkasesta; miten vain, tämä on aina vaan niin hyvää. Vesi kielellä kirjoittelen äkkiä reseptin, sitten pääsen maistelemaan, mums! Rusinoilla en muuten tätä ikinä pilaa, mutta jos niistä tykkää niin ei kun sekaan vaan.

Ruis-puolukkaleipä, 1,5 litran vuokaan
4dl karkeita ruisjauhoja
3dl vehnäjauhoja 
(1dl rusinoita) 
1tl suolaa
1tl hienonn. anista/fenkolia 

1tl soodaa (tai 1/2 tl soodaa ja 1/2tl leivinjauhetta)
3dl maitoa 

1dl puolukkasurvosta
1/2dl siirappia
1-2 dl auringonkukan siemeniä

vuokaan ruisleseitä ja tilkka öljyä / nokare rasvaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää loput ainekset nopeasti sekoittaen. Voitele ja lesetä vuoka (tai kaksi tai kolme), läsäytä taikina vuokaan. Paistele 200 asteisessa uunissa hiukan keskitasoa alempana noin tunti. Suojaa pinta kostutetulla leivinpaperilla tai foliolla, jos se uhkaa tummua. Kumoa leivät, (anna jäähtyä) leikkaa ja maistele...


 

.....nam! 

16. joulukuuta 2012

Spritsailua ja juustokakkujen siirtovinkki

Helpoin ja ehkä siksi mieluisin juustokakkujen koristelutapa itelleni on suklaalla spritsaus. En oo mitään kursseja käyny, enkä omista hienoja välineitä. Sen sijaan toimin näin: laitan pari palaa suklaata pieneen pakastepussiin ja heitän mikroon.  Sulattelen varovasti juoksevaksi. Leikkaan pienen aukon pussin kulmaan ja spritsailen menemään -  joskus paremmalla, joskus huonommalla  menestyksellä. Väärään paikkaan karanneet suklaavanat korjaan pois hammastikuilla - suklaan jähmetyttyä se käy helposti. Turhan tarkka en kuitenkaan oo, vaan käden jälki ja amatööriys saa mun mielestä näkyä. Sitä paitsi maku on kaikessa kakkuilussa kaikesta huolimatta se tärkein juttu!

Tämä ei oo maksettu mainos, mutta edelleen Brunbergin tumma suklaa on mun ehoton lemppari koristelussa. Se on kestävyytensä lisäksi laktoositonta ja gluteenitonta, eli käy suurimpaan osaan kakuista. 





Otsikon siirtovinkki tulee tässä: spritsaa suklaata kakkulautaselle ennen kakun siirtoa. Suklaa jähmettää kakun paikoilleen ja kakku kestää siirtelyn ja kuljetuksen. Helppoa ja kätevää!


Loppuun vielä yksinäinen täytekakkunen arkistoista. Spritsailua voi harrastaa hyvin myös kerman päälle.