7. marraskuuta 2013

Hirvi kakussa!


Tähän maaliin oli helppo osua. Ei muuta kuin kakkulapio kouraan ja mums! Kahdenkymmenen munan ja parin kermalitran kakkuloinen meni syötäväksi metsään, siksi pelti alustana. Kermareuna ja kuusi kiukuttelivat koristelijalle, mutta onneksi se ei vaikuta siihen olennaisimpaan eli makuun.

Perustavaa laatua oleva levykakku kääretorttupohjalla, sillä vanhalla hyväksihavaitulla:

5 munaa
2 dl sokeria
100 g perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri jämäkäksi vaahdoksi. Sihtaa joukkon yhdistetyt kuivat aineet. Paista 180 asteessa 8-10 min. Anna jäähtyä ja täytä.

Välissä kermaa ja hilloa, koristeet sokerimassaa.

20. syyskuuta 2013

Näkkileipä



Blogi uhkaa luisua sivuraiteille kaiken maailman banaanikärpäskuvineen. Se vaatii palautuksen ihan perusasioihin. Nyt seuraakin jotain perusten perusta. Täytin nimittäin päivänä eräänä ruokakaappiani näkkileivällä. 

...siis tein mitä? Täytin ruokakaappiani näkkileivällä? Itse asiassa vaikka näkkäripinon  tunkisi   asettelisi väljähkölle ruokakaapin hyllyllekin, ei se sitä täyttäisi ottaen huomioon lähtötilanteen ja valmistusprosessin. Katsokaas näin: oletetaan, että lähtötilanteessa hyllyllä on 827,34 grammaa ruisjauhoja. Kun desilitra ruisjauhoja painaa noin 55 grammaa, voidaan todeta, että lähtötilanteessa ruisjauhojen tilavuus on karkeasti ottaen ja asiayhteydessä luontevasti vetomittoja käyttäen noin puolitoista litraa. Taikinaan siitä hupenee kolme desiä tai ehkä kolme pilkku kaksi tahi kaksi pilkku kahdeksankymmentäneljä, jos kyseessä on allekirjoittanut turhattomantarkka hämmentelijä. Joka tapauksessa ruokakaappiin tulee noin kolmen desin verran lisää tilaa. Tilaa tuo tietysti myös vehnäjauhovaje. Kauralesevajetta ei tule, koskapa lesepaketin tilavuus on vakio sen sisällön määrästä riippumatta. Sama pätee myös muihin jäljellä oleviin ainesosiin.

Tässä pohdiskellessani alan jo epäillä uunituoretta (hehheh) hypoteesiani. Taikinassahan on myös vettä, joka näin länsimaisessa luksuskulttuurissa tulee Oraksen kahvaa kääntämällä, eikä näin ollen vie tilaa ruokakaapista. Taikinan tilavuus siis kasvaa. Toisaalta totta on myös, että paistamisen aikana vettä haihtuu - onhan tuloksena kuiva, rapsakka näkkis. Kun vielä oletetaan, että hiiva toimii luvatulla lailla, kokee näkkileipä uunissa hienoisen kohoamisprosessin, jolloin sen tilavuus taas kasvaa. Esimerkkinäkkärimme on lisäksi muodoltaan kupruilevaa eikä lainkaan tasalaatuista sorttia, joka jälleen vaatii säilytykseltä enemmän tilaa. Toisaalta alkuperäinen hypoteesi koski vain näkkäriä itseään "näkkäri ei täyttäisi ruokakaappia" mahdollisesti poissulkien sen säilytyksen käytännössä. Ja kuka sanoi, että näkkärin pitäisi olla sille ominaisessa muodossaan levymäisenä rakenteena pinossa? Jos näkkärin murskaisi muruksi, veisi se luonnollisesti vähemmän tilaa. Paitsi ettei se ehkä olisi enää näkkäriä sanan varsinaisessa merkityksessään, vaan muuttuisi sitä vastoin näkkärijauhoksi. Entäs sitten kun aikaa kuluu ja näkkäri mahdollisesti kerää kosteutta itseensä, kuinka tilavuuden silloin käy.....?

Äh. Koska en viitsi uhrata aikaani empiirisille kokeiluille, (niin mielenkiintoisia kuin ne olisivatkin) ratkaisen asian toisin toteamalla, että koko alkuperäinen kysymyksenasettelu oli suorastaan typerä. Sillä kuka pöljimys nyt täyttäisi näkellä ruokakaappiaan? Eikös näkkileivän varsinainen funktio ole täyttää vatsaa?!

Joka itselleen kuoppaa kaivaa, se naamalleen sinne mätkähtää. Pohjalta saattaa kuitenkin löytyä varsin mukiinmenevää - tai siis kuoppaanmennyttä ja vatsaanmenevää - näkkäriä.

Jälkihuomiona totean myös, että kelmurullalla voi kaulia. Ihan hyvin!

Pari pellillistä
1,5 dl vettä
2 tl hunajaa
2 tl kuivahiivaa tai nokare tuoretta
1 tl suolaa
1 tl soodaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä

Lämmitä vesi, lisää hunaja ja yhteen sekoitetut kuivat aineet. Alusta huolellisesti. Peitä taikina liinalla ja nosta se pariksi tunniksi jääkaappiin. Kauli taikina ohueksi jauhojen avulla. Pistele haarukalla tai ajele ruutukaulimella jos moisen omistat. Leikkaa sopiviksi paloiksi ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä.

29. elokuuta 2013

Oho eiku.

Eräs kaunis elokuinen päivä alkaa jo taittua iltaan. Aurinko luo viimeisiä säteitään kaupungin yli. Se heittää niiden rippeet tuomiokirkon tornia sivuten pikkuiseen lähiöön kaupungin laitamilla saaden sen yleensä niin rumat betonikolossitalot näyttämään...no, jokseenkin siedettäviltä. Näitä valonsäteitä kurkistelee myös erään koivun osittain varjostaman ylimmän kerroksen ikkunasta sisään. Sisälle pyrkiessään suurin osa niistä joutuu pettymään; eräs banaanikärpäsrouva on nimittäin tuonut kaikki omaisensa ja ystävänsä ja kumminkaimansa ja naapurinsa juuri tälle nimenomaiselle ikkunalle juhlimaan, eivätkä sädeparat onnistu niitä läpäisemään. Muutavat niistä onnistuvat kuitenkin kurkistamaan kärpäsmeren lomasta sisälle tähän kahdeksannen kerroksen asuntoon numero satakaksikymmentäneljä.

Sisällä asunnossa, punaisella kankaalla verhotussa ei-niin-prameassa, mutta mukavassa ja kotoisassa nojatuolissa istuskelee epämääräisen näköinen olento. Tuo olento lehteilee käsissään olevaa romaania lasittunut katse silmissään. Olennon yläpuolelle, aivan Muumein koristellun purnukan kylkeen ilmestyy ajatuskupla. Se vilisee lehtipihvejä, sienimuhennoksia, ruisvarrasleipiä, pekonisalaatteja ja maapähkinävoipatonkeja, mutta tyhjentyy sitten äkisti. Olennon silmät etsiytyvät nurkassa jääkaapin vieressä nököttävään pöytään, jonka pinnalla näkkileivänmurut tanssivat yhdessä risotonjämien kanssa.

Valonsäteet supattavat ikkunalla, saavat olennon analysoitua. Lajintunnistus on varma: olento kuuluu mahamöyriäisten heimoon (lat. vadsamus curnimus), noihin opiskelijoiksikin kutsuttuihin mönkiäisiin, joita kaupungeissa yleisesti esiintyy runsain määrin. Supina keskeytyy, kun olennon ajatuskupla täyttyy jälleen. Nyt se vilisee suklaalastuin ja pienten sateenvarjoin koristeltuja kermajäätelöannoksia, suklaakonvehteja, suklaarouheleivoksia, (suklaa)mutakakkuja ja suklaapikkuleipälajitelmia, kunnes pysähtyy yhteen ajatukseen. Valonsäteet huokaisevat ihastuksesta. Kuplan täyttää jokin suuri ja ruskea. Kuva tarkentuu ja paljastuu jättiläismäiseksi kermavaahdolla ja mansikoilla kuorrutetuksi suklaakeksiksi. Olento ajatuskuplan alla sulkee silmänsä, mutta kuva keksistä ei katoa, päinvastoin se terävöityy ja laajenee täyttäen koko huoneen. Kangasnojatuoli keinahtaa pysyen vain vaivoin pystyssä - silmänräpäyksessä olento sen päältä on kadonnut valonsäteiden ulottumattomiin.

Ikkunalla supatus jatkuu. Malttamattomina valonsäteet kurkkivat sisään kuka milläkin konstilla banaanikärpäsiä tieltään tönien - halu nähdä tuo kummallinen olento vielä kerran on valtava. Toive toteutuu, sillä pian olento ilmestyy ikkunalle jotain tutunnäköistä käsissään kantaen...


Ohohups. Piti vain sanomani, että yks ilta teki mieli keksiä. Tätä ideaa täytyy joskus kehittää oikeasti sokeriseksi ja suklaiseksi ja kermaiseksi versioksi, joskin sanoa täytyy, että maistui tämä näinkin, aah, aika hirrveen hyvälle! Nyt kaikki pienet tytöntylleröt ja pojanpallerot valppaina: kannattaa sitten joskus isona isompana olla opiskelija, ne syö iltapalaksi jättimäisiä kaakaokaurakeksejä! Valmista tulee näin:

1. Sulata nokare rasvaa.
2. Sekoita joukkoon reilusti tummaa kaakaojauhetta.
3. Lisää ropsaus kaurahiutaleita ja toinen mokoma vehnäjauhoja.
4. Turauta joukkoon hinajaa.
5. Jatka pikkiriikisellä maitotilkalla, jos tarve vaatii.
6. Kaada pannulle tilkka öljyä.
7. Taputtele taikinaklöntti litteähköksi ja paista molemmin puolin kauniin ruskeaksi.
8. Nauti turkkilaisen jogurtin, hunajan ja mansikoiden kera.


Muotopuolius on plussaa!

P.s. Sivuroolissa tänään (ja eilen ja toissapäivänä ja huomenna ja ylihuomenna):

 ...

7. heinäkuuta 2013

Kesäkakku


Toisin kuin blogini, sanottakoon, että minä olen erittäin hengissä. Asian voisi ilmaista jotakuinkin seuraavasti: kesäilo + kesävalo + kesäolo + kesäelo = blogipäivitykset.

Kesäkakku taas syntyy jokseenkin seuraavanlaisesti jokseenkin kuudessa ja kolmessa neljäsosaminuutissa plus kauppareissut eli osapuilleen kahdessakymmenessäkolmessa pilkku kolmessakymmenessäkahdeksassa minuutissa:
  1. Poimi neljä litraa mansikoita: yksi astiaan, yksi pötsiin, yksi astiaan, yksi pötsiin. Tuloksena saat kaksi litraa mansikoita astiaasi.
  2. Kurkkaa jääkaappiin. Totea, että kerma on lopussa. Kurvaa lähikauppaan vaikkapa Helkamalla (vain pakki puuttuu). Osta jäätelöä ja ruisleipää ja kurvaa kotiin.
  3. Kurvaa uudelleen kauppaan vaikkapa Nissan Micralla (vain ilmastointi puuttuu). Osta kermaa. Totea, että tarvitset paluumatkalle jotain kylmää säästyäksesi lämpöhalvaukselta, osta jäätelöä ja kurvaa kotiin.
  4. Palkkaa pikkuveli vatkaamaan kerma kolmen mansikan palkalla. Löydä sillä aikaa pakastimesta sinne unohtunut kakkupohja.
  5. Sähkövatkaimen särmikkään surinan loputtua (mikä vihoviimeinen ääni muuten)  totea, että mansikkakiposta on hävinnyt neljäsosa, että kermavaahto on yhä lähes juotavaa ja että vatkaimen terät ovat nuoltuina pesukoneessa. Pyydä pikkuveli paikalle. Anna sille yksi mansikka ja kiitä avusta.
  6. Paloittele kakkupohja. Perussiivuttaminen on tylsää, riko siis normeja ja siivuta miten lystäät. 
  7. Asettele siivuja kakkuvadille. Kostuta runsaasti, maidolla tietenkin, jos minulta kysytään. Läiski väleihin runsaasti kermaa ja mansikkasiivuja niin, että kakku sopivasti tytisee heilautettaessa.
  8. Totea, että siivut lautasella alkavat hakeutua johonkin muotoon. Auta niitä vähän ja leikkele sopivia paloja kaveriksi.
  9. Kaada sopivaksi muotoillun kakun päälle loput kermavellistä ja tasoittele, jos tasoitututtaa. Nakkaa päälle mansikanmöllyköitä. Jos kakku muistuttaa etäisestikään puuta, tee sen oksiin kiikku parista spagetinpätkästä ja kakkupohjan jämäpalasta.
  10. Kanna pöytään ja iske kiinni yhdessä kesähousuisten multavarpaiden kanssa.

31. maaliskuuta 2013

Pätkis-valkosuklaakakku


Kevätlöisen tämänpäiväistä pöytelöistä koristi suklainen, erittäin maistuvainen kakkuloinen, joka lunasti paikkansa kategoriassa lemppariherkkuloiset. Kakkuloinen otti osumaa päällänsä olleesta folioisesta ja kolahti vielä jääkaappiloisen hyllylöisen reunaloiseen. Ei siis kovin edustuskelpoinen yksilö, mutta ehkäpä oma huolimattomuus johtui sen tulevasta sijoituspaikasta: oman porukan massuloisista tavallisessa kaffepöytälöisessä. Ja mitäpä sitä suotta fotosoppailemmaankaan, minä ku en noitten valokuvakauppaloisten päälle niin kauheasti jaksa ymmärtää.

Kevätlöistä vaivaa kiirelöinen. Syötyä tulee usein, leivottua harvemmin, bloggailtua hyvin satunnaisesti. Blogiruokapöytä on siis melkoisen kurja ja köyhä, mutta vasen sivupalkki kertokoon edelleen kaiken olennaisen postaustavoitteista ja -tahdista. Tässäpä ohjeloista, ihan omasta suklaisen rahkaloisesta päästäni. Samankaltaisia (ohjeloisia) tosin varmasti liikuskelee netin syövereissä muitakin.

24 cm:n vuokaan:
350 g kaurakeksejä
125 g margariinia

4 dl vispikermaa
500 g maitorahkaa
300 g vaniljarahkaa
140 g pätkiksiä
130 g valkosuklaata
6 liivatelehteä

Murskaa keksit ja sekoita voisulaan. Painele seos tiiviisti irtopohjavuokaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja jaa vaahto kahteen osaan. Sekoita toiseen osaan sulatetut pätkikset, 250 g maitorahkaa ja kolme liivatelehteä. Kaada vuokaan ja anna hyytyä hetki. Sekoita toiseen osaan sulatettu valkosuklaa, vaniljarahka, loput maitorahkasta ja kolme liivatelehteä. Kaada vuokaan ja anna hyytyä.


Hyvelöistä kevätlöistä, 
aurinkoista,
keltaloista,
iloa ja muuta moista! 

28. helmikuuta 2013

Suklaakeksit joka oloon


Näin pelastat pahantuulisen kiireaamun: syö suklaakeksi ja hörppää lasi maitoa.
Näin pelastat väsyneen kiireiltapäivän:  syö suklaakeksi ja hörppää lasi maitoa.
Näin piristät ankeaa päivällistä: syö suklaakeksi ja hörppää lasi maitoa.
Näin piekset kohti hiipivän flunssamörön: syö kaksi suklaakeksiä ja hörppää kuppi teetä.
Näin parannat pahan mielen: syö suklaakeksejä ja hörppää tuoppi teetä.
Näin podet syyllisyyttä huonosta ruokavaliost....

Pari pellillistä 
150 g voita
1 3/4 dl sokeria
1 kananmuna
150 g suklaata (puolet tummaa, puolet valkoista)
3 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaurahiutaleita
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita suklaa ja kuivat aineet keskenään. Lisää varovasti sekoittaen taikinaan.

Pyöritä taikinasta palloja, litistä vähän ja paista 175 asteessa n.10 min.

Näin pidät vatsassa möllöttävät keksinmurut tyytyväisenä:


Suosittelen. Tyytymättömät keksinmurut varsinkin suurina joukkoina voivat nimittäin liittoutua ja rakentaa linnakkeen seudulle, jota keskivartaloksikin kutsutaan.  


Menipä höpinäksi. Siis pointti: syökää keksejä.

10. helmikuuta 2013

Laskiaiskranssi


Tämän vuoden ensimmäinen päivitys tulee blogilaiskiaiselta asiaan kuuluvalla tavalla vasta helmikuussa. Laskiainen sai kuitenkin laiskiaisenkin terästäytymään: se ei tuu ilman laskiaispullaa. Äiti tekee maailman pyöreimmät pikkupullat, joten jätin niiden teon sille. Sen sijaan kokeilin itse jotain muuta.

Ylläolevan näköisen pullasen saa tehtyä seuraavia ohjeita noudattamalla:

1. Tarkista, että kotoa löytyy pullataikinaan tarvittavat ainekset, paistonkestävää hilloa/marmeladia ja vispi-/kuohukermaa. Jos ei ja pullanhimo ei saa kauppaan asti, luovuta.
2. Tee pullataikina. Ohje vielä seuraavankin linkin takana täällä. Yhteen kranssiin riittää puolikas taikina. Minikranssiin vaikka neljäsosa. Soveltaa saa.
3. Kauli kohonnut taikina suorakaiteen muotoiseksi. Levitä päälle hilloa ja kääri rullaksi.
4. Leikkaa rullasta n.2 cm levyisiä paloja. Asettele palat leikkauspinta ylöspäin vierekkäin pellille. Pyöreän muodon aikaansaamiseksi voit rakennusvaiheessa käyttää apuna vaikkapa murokulhoa tai lautasta alassuin kranssin keskelle käännettynä.
5. Laita uuni lämpenemään vajaaseen 200 asteeseen ja anna kranssin kohota sen aikaa.
6. Paista kranssi ja anna sen jäähtyä.
7. Vatkaa vispi-/kuohukerma vaahdoksi ja pursottele kranssin päälle. Koristele halutessasi vaikkapa Marianne-rouheella.
 
9. Tämä vaihe on pakollinen ennen viimeiseen vaiheeseen siirtymistä: Painu mäkeen. Viiletä vähintään kerran pulkalla tahi liukurilla tahi takapuolellasi alas.
10. Syö pullaa!